Tänään on ollut ristiriitaisuuksien päivä. Poden selvästi väsymystä projektini kanssa, mikä johtunee tulosten puutteesta ja syksystä. Samalla tunnen myös huonoa omaatuntoa siitä, ettei opiskeluni edisty ollenkaan. Olisi pakko tehdä jotain päätöksiä niiden suhteen. Ikävä kyllä kirjoitustyö ei edisty itsekseen. Kirjoitustyön onnistuminen taas vaatii lukemista. Molemmat taas tarvitsevat pirteän mielen, aikaa ja energiaa. Mietin kovasti miten ratkaisisin tämän ongelman.... '

Tasapainoa etsimässä

Kun ihan järjellä mietin mikä todella on tärkeää, paino vaakakupissa siirtyy tietenkin opiskeluun. Mutta jotenkin liikunta on saanut minut koukkuunsa niin, että on vaikea luopua siitä yhtään. Ja samalla takaraivossa jyskyttää ajataus siitä, että menetän ne tulokset joita nyt olen saanut aikaiseksi: minulla on loistava kunto ja suhteellisen piukka kroppakin. Minulla on kyllä ihan terävä pääkin, mutta olen käyttänyt sitä vapaa-ajallani ihan liian vähän. Kirja ja kirjoittaminen ei vain ole houkutellut viime aikoina.

Sitten kun kymmenen vuoden päästä mietin aikaansannoksiani, niin toivoisin varmaan että muistelisin sitä, kuinka ansiokkaasti yhdistin työn, opiskelun  ja itseni terveenä (ja terveen näköisenä) pitämisen. Tällä hetkellä terveyden korostaminen on muuttunut turhamaisuudeksi ja itsensä sivistäminen jäänyt sen jalkoihin.

Joudun siis tekemään syksyn aikana valintoja siitä, mitä oikeasti haluan ja mihin olen valmis panostamaan. Puolen vuodenkin kunnollinen panostaminen opiskeluun toisi tutkintoa jo paljon lähemmäksi. Jospa saisin sen turhamaisuuteen sitoutuneen energiani kohdistettua opiskeluun kuvittelemalla lisurin tittelin käyntikorttiini ;) .

Kropan signaaleja

Tänään on ollut hiilaritankkauspäivä. Sen kyllä huomaa: mieliteot nostavat päätään ja ajattelen koko ajan ruokaa. Tunnen itseni myös nälkäiseksi, vaikka söin tunti sitten ylimääräisen lautasellisen puuroa. Minua ei väsytä niinkuin esimerkiksi keskiviikkona, mutta silti poden jonkinlaista haluttomuutta liikuntaan. Samoin normaali positiivisuuteni ja innostukseni asioihin on hiukan kadoksissa ja se huolestuttaa minua.

Yhteenvetona

Aloittaessani kirjoittamista, tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa yllä olevan kaltaista vuodatusta. Eikä myöskään kohdistaa sitä näin raadollisesti turhamaiseen osaan minussa. Toivon, että sinä lukijana poimit tästä kirjoituksesta sen monimutkaisen palapelin joka minua askarruttaa ja jonka palaset haluaisin saada kohdalleen. Uskon, etten ole ainoa joka pohtii näitä asioita. Tasapainon löytäminen on monessa elämäntilanteessa vaikeaa ja onnellisia ovat ne hetket jolloin huomaa sellaisessa elävänsä. Olen kuitenkin niin äärettömän onnellisessa asemassa, että epätasapainon arkeeni muodostaa kolme positiivista asiaa - tilanne voisi olla niin paljon huonomminkin.

Ehkä tämän kirjoittaminen antoi vähän vastauksia minulle ja muistutti taas siitä kuinka hyvin asiani ovat :) Mukavaa viikonloppua kaikille!