En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa: painoni oli tänään melkein sama kuin se, josta lähdettiin liikkeelle toukokuussa. Se vaan tuntuu jotenkin huvittavalta, sillä olen juuri tehnyt päätöksen että lopetan kiristelyprojektin tältä erää tähän ja etsin itselleni Jukan avustuksella sopivan, tasapainoisen tavan syödä ja liikkua. Talven yli pyristelen niin ja yritän opiskella mahdollisimman paljon. Keväällä kun bikinikausi alkaa häämöttää, niin innostun varmaan taas kiristelemään, mutta tältä erää homma saa riittää.

Viikonlopun syömiset meni vähän miten sattuu. Halusin kuitenkin kirjata ne ylös, todisteeksi inhimillisyydestäni ja projektiväsymyksestäni. Oloni on ollut jo muutaman päivän hyvin epämukavan turvonnut ja painon nousukin johtunee siitä. Olen yrittänyt miettiä mistä se johtuu, enkä keksi mitään muuta kuin makeutusaineen - sitä olen syönyt tavallista enemmän viimepäivinä. Tänään jätin sen kokonaan ruokavaliostani pois katsoakseni helpottaako olo.

Miksei alle 60 kiloiseksi?

Kovasti mietin myös miksi tämä 60 kiloa muodostui mahdottomaksi alittaa. Onko se joku maaginen "Anniinan alin mahdollinen paino", vai johtuuko se itseaiheutetuista syistä, kuten siitä syömästäni lääkekuurista tai säästöliekistä. Olisin varmaan hyvä jossain survivor -skabassa :)